Rosvopaisti

Mikään ruoka ei sovi juhannukseksi niin hyvin kuin rosvopaisti. Näin meillä juhannuksena 2014... 

Rosvopaistiksi kelpaa käytännössä mikä liha vain. Mehevyyden suhteen helpolla pääsee kuitenkin valitsemalla esimerkiksi Kasler paistin. Siinä riittää rasvaa pitämään paisti mehevänä ilman lisukkeita pitkästä paistosta huolimatta. Nyrkkisääntönä paistoajalle on ainakin tunti per kilo. Pikkutarkkaa ajoitusta ei tarvita, rosvopaisti onnistuu jokatapauksessa :)

Paistin maustaminen on ihan oma tarinansa ja siinä löytyy eri tapoja ihan joka lähtöön. Jos rosvopaistin valmistaminen on päätetty hyvissä ajoin, on paistin laittaminen marinoitumaan edellispäivänä hyvä ratkaisu. Tässä kyseisessä tapauksessa paistiin upotettiin kokonaisia valkosipulin kynsiä ja paisti siveltiin sambal oelek kastikkeella. Paisti ehti olla marinadissa lähes vuorokauden.

Kuopan tekoon. Rosvopaisti kuoppa päätettiin laittaa paikkaan jossa tulta on helppo valvoa ja tulen ympärillä viihtyisää viettää lämmitykseen kuluvat tunnit.

Hiekkainen maasto on huomattavasti helpompi kuin metsäinen. Käden paksuisien juurien raivaaminen käy kyllä työstä. Kaikenkaikkiaan kuopan kaivaminen onkin perinteisesti rosvopaistissa se suuritöisin osuus. Hyvin suunniteltua ja toteutettua kuoppaa pääsee toki käyttämään yhä uudestaan vuosien ajan.

Sopiva kuopan koko on suoraan riippuvainen valmisteltavien paistien koosta. Kun pohjalle tulevien kivien tai tiilien jälkeenkin jää tulevan paistin ylle n. 30 senttiä tilaa on kuoppa riittävä.

Yksi tapa tehdä kuopasta lämmönvarauksen suhteen tehokkaampi on pohjustaa ja reunustaa kuoppa tiilillä. Ne varaavat kuopassa poltettavasta nuotiosta lämpöä, eikä hiiliä tarvitse saada aikaiseksi yhtä paljon.

Valmis rosvopaistikuoppa. Kuopan reunamilla on lähiympäristöstä kerättyjä kiviä, sekä ylijäämä kiukaankiviä. Nuotion polttamisen aikana ne keräävät lämpöä ja ovat helposti kumottavissa paistin päälle.

Uunin lämmitys voi alkaa. Tulta pidetään yllä kunnes riittävä määrä hiiliä on saatu aikaiseksi. Nelisen tuntia on yleensä hyvä. Tarvittava hiilien määrä riippuu kuopan rakenteesta. Käytettäessä pelkkää maakuoppaa on pidettävä huoli että hiiliä riittää kuopan pohjalle, sekä koko paistin ympärille reilusti. Tiilivuorauksella kuopassa ei tarvita niin paljon hiiliä.

Kun hiiliä on tarpeeksi, siirretään ne hetkeksi syrjään, miellään toki palamattomalle alustalle. 

Paisti kääritään läpimärkään leivinpaperiin ja sen jälkeen alumiinifolioon. Sitten se kääritään vielä läpimärkään sanomalehteen tai vastaavaan. Paistin kuoppaan laskemista ja sieltä nostamista helpottamaan voidaan se vielä kääriä esim. metalliverkkoon tai kietoa rautalangalla. Paistin vuoraamisen vaiheilla tavoitellaan mehevää lihaa sekä vältetään paistin palamista pinnasta. Rautalankaviritelmät auttavat paistin nostamisessa kuumasta kuopasta.

Kun paistinyytti on laskettu kuopan pohjalle, lasketaan tuliset hiilet takaisin kuoppaan. Lisäksi kuoppaan voi laittaa kuopan reunalla kuumuneita kiviä, sekä esimerkiksi hiekkaa. Tarkoitus on että paisti on tukevasti ympäröity kuumassa ja kuitenkin suojassa palamiselta.

Kuopan päälle voi nyt laittaa uudet tulet. Tämä on valintaista riippuen kuopan rakenteesta. Lämpö voi hyvinkin riittää ilman uusiakin tulia, mutta erityisesti pelkän maakuopan tapauksessa uusi nuotio tarvitaan. 

Kun paisti on ollut kuopassa ainakin tunnin per kilo, nostetaan paisti ylös. Paisti saa olla kyllä uunissa vaikka puolitoista tuntia per kilo. Tässä vaiheessa aiemmin tehty verkko- tai rautalankaviritelmä paistin ympärillä on hyödyksi. 

Avaa kääreet ja nauti! :)